Mielenkiinnolla luin*, että Suomessa on kautta aikojen solmittu myös rakkausavioliittoja, vaikka historiallisesti avioliiton pääasiallisena tarkoituksena onkin ollut yhteisöjen sosiaalisten ja taloudellisten siteiden vahvistaminen. Avioliitto on edelleen tärkeä juridinen sopimus. Nykyään kuitenkin kulttuurissamme avioliiton pohjautuminen puolisoiden omaan valintaan on itsestäänselvyys ja oletus rakkausavioliitosta lähtökohta.
Häitä voidaan siis perustellusti pitää ennen kaikkea rakkauden juhlana. Valitettavan usein tämä puoli jää kuitenkin siviilivihkimisessä sivurooliin tai kokonaan edustamatta. Ihmisten kokemukset avioliitosta, rakkaudesta ja perheestä ovat hyvin henkilökohtaisia. Siviilivihkimisen virallinen kaava herätti vihittävissä usein hämmennystä ja toiveita sanamuotojen muokkaamisesta heidän tilanteeseensa sopiviksi. Sen sijaan henkilökohtaista puhetta lukiessani olen lukuisia kertoja todistanut parien onnea heidän kuullessaan tärkeällä hetkellä juuri heille eniten merkitsevät sanat.
Jos häillä on erityisesti rakkaudenjuhlan kaiku, seremonian sisällön ja tunnelman merkitys korostuu. Tällaisten juhlien vuoksi olen perustanut seremonisti -palvelun. Kirjoitan hääparin tai perheen tarinan puheen muotoon ja tulkitsen sen heille juhlatilaisuudessa. En ole juhlassa saarnaamassa omia uskomuksiani tai antamassa neuvoja, vaan välittämässä ja tulkitsemassa asiakkaideni maailmaa. Olen heidän rakkautensa asialla.
*Kirsi Vainio-Korhonen, Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat. Suomalaisen rakkauden historiaa, WSOY 2015, Kirja-arvio luettavissa Turun Sanomien sivuilla: http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/736793/Laaja+rakkauden+historia++keskiajasta+tahan+paivaan